Kirjallisuus
16.11.2026 06:27 ・ Päivitetty: 16.11.2026 06:27
Arvio: Purrasta pintapuolisesti, rautarouvuutta raaputtamatta
Riikka Purra kuuluu ehdottomasti niihin poliitikkoihin, jotka ansaitsevat oman analyyttisen käsittelynsä jo ennen eläköitymistään.
Näinä aikoina, kun poliitikkokirjoja julkaistaan aikamme valtiaista lukuisia vuosittain, on melkoinen haaste eritellä heidän toimintaansa ja sen vaikutuksia reaaliajassa.
Näiden kirjojen helmasynti on tyytyä kronikoimaan urapolkua, latoa haastattelumateriaalia peräkkäin tai keskittyä imagohimmeleihin – joko niitä pönkittäen tai kuvia raastaen.
Kielellinen virtuositeetti tai kokemuksen tuoma tarkkanäköisyys olisivat toki oivia reseptejä anteliaan lukuelämyksen tuottamiseen.
Lisää aiheesta
VALITETTAVASTI Onni Karin ja Lauri Nurmen teos Riikka Purra, Suomen rautarouva ei rakennu kummankaan varaan. Lähdeluettelon perusteella jää epäselväksi, onko tätä kirjaa varten tehty yhtään uutta haastattelua.
Kun kirjoittajina on kaksi uutisjournalistia, mennään helposti ensiksi mieleen tulevilla ilmaisuilla – usein kohteilta napatuilla – miettimättä tarkemmin.
KIRJAT:
Onni Kari, Lauri Nurmi:
Riikka Purra, Suomen rautarouva
Into Kustannus 2026, 350 s.
Hieman romantisoiden “myöhemmin tämä kotikutoinen liike kerää puoli miljoonaa ääntä” (johon mennessä perussuomalaiset oli kyllä tarkkaan perillä eurooppalaisten sisarpuolueidensa kampanjointitavoista).
Tai ”vuonna 2026 varsinainen väkivaltainen rasistinen liikehdintä on paljon heikompaa” (kuin vuonna 1998, vaikka kriminologinen tutkimus, tilastot ja Supon julkiset uhka-arviot puhuvat muuta).
Myös ”yliopistolla tuputettu monikulttuurisuuden ylistys” on varmasti Purran kokemus, mutta tekijöiden toteamuksena tällaiset heitot vaatisivat tarkempaa pöyhintää.
Välillä liioittelu lipsahtaa vääristelyn puolelle, kuten Tampereesta ”kaupungin ilmapiiri on vahvan vasemmistolainen” (1970-80-luvuilla, jolloin valtuuston enemmistö oli kyllä vasemmistolla, mutta kokoomus suurin puolue).
Yleistäminen on helppoa, todellisuus monimuotoista. Radikalisoitumiseen kuuluu kiinteästi valikoitujen piirteiden omaksuminen todellisuudesta sen mukaan, kuinka ne vahvistavat kehkeytymässä olevaa, emotionaalisesti innostavaa maailmankuvaa.
Pelkkä blogimerkintöjen ja tapaamisten kronikointi ei kerro sitä, miten Purrasta tuli Purra.
Paljon kiinnostavia mahdollisuuksia missataan – esimerkiksi kun Purra kirjoittaa yhdessä Minna Jokelan kanssa artikkelin globaalisista uhkista Ulkopolitiikka-lehteen. Tämä on kirjan mukaan osoitus siitä, kuinka Purra alkaa nähdä maahanmuuton turvallisuusuhkana muutamaa vuotta myöhemmin, vaikkei se vielä tuosta artikkelista käykään ilmi. Tämä johtuu joko siitä, että hän ei ole saanut ääntään kuuluviin tai jostain muusta. Lukija jää ymmälleen.
Purran taitavuus oikeistolaisen talouspolitiikan edistäjänä lienee keskeisimpiä syitä kokoomuksen ripustautumisessa häneen.
ENTÄ onko Riikka Purra rautarouva, kuten kirjan otsikko väittää?
Termillä voidaan viitata ensinnäkin tiukkaan periksiantamattomuuteen. Monipuoluejärjestelmään kuuluvat kompromissit, mutta viime aikoina kokoomuksen ja persujen välisen jännitteen kärjistyessä Purra on jopa ollut Orpoa sovittelevamman oloinen.
Vertaus tittelin kuuluisimpaan haltijaan, Britannian lähes puolen vuosisadan takaiseen pääministeriin Margaret Thatcheriin puolestaan ontuu.
Thatcherin talouspolitiikan ydin oli valtion roolin pienentämisessä: hän yksityisti muiden muassa yli 40 suurta valtionyhtiötä erityisesti infrastruktuurin, metalliteollisuuden sekä liikenne- ja energia-aloilla.
Työmarkkinapolitiikassa Thatcher kunnostautui kaivostyöläisten liiton yli vuoden kestäneen lakon kukistamisessa käyttämällä raakaa poliisivoimaa.
Ja ennen kaikkea Thatcher ei koskaan vaatinut Britanniaa britannialaisille, vaan tällaiset Purran tavoitteita vastaavat iskulauseet kuultiin 1970-luvulla yksimielisesti uusfasistisiksi määriteltyjen National Frontin ja British National Partyn johtajien suista.
HAASTATTELIN Purraa hänen ensimmäisen budjettiriihensä aikoihin 2023 Apu-lehteen ja minut yllätti se, kuinka sokeasti hän ilmoitti luottavansa valtiovarainministeriön virkamiehiin.
On toki tunnettu ilmiö, että rahaministereistä tulee nopeasti VM-puolueen edustajia, mutta Purran kohdalla kiinnostavaa on se, kuinka hän on runsaan kolmen vuoden aikana vähitellen sekä omaksunut vain valittuja paloja virkamieslinjauksista että saanut virkamiehet poistamaan pidäkkeitä ulostuloistaan.
Juuri Purran taitavuus oikeistolaisen talouspolitiikan edistäjänä lienee keskeisimpiä syitä kokoomuksen ripustautumisessa häneen, ei pelkästään poliittisten asetelmien vaihtoehdottomuus.
Tästä huolimatta Thatcherin tapa tehdä talouspolitiikkaa oli fundamentaalisesti toisenlainen: hän perusti oppinsa Milton Friedmanin teorioihin ja kokosi ympärilleen aikansa parhaita oikeistolaisia talousälykköjä kuten Sir Keith Joseph ja Alan Walters.
Alkuperäinen rautarouva ei myöskään mennyt vaaleihin ilmoittamalla, ettei pienituloisilta leikkaaminen käy (kuten Purra), vaan päinvastoin, yhteiskunnan eriarvoisuuden lisääminen oli sekä Thatcherin julkilausuttu tavoite että tinkimättömästi toteuttama linja.
MONIPUOLUEJÄRJESTELMÄSSÄ kompromissit tehdään enimmäkseen muiden hallituskumppaneiden, ei niinkään itsensä kanssa. Tästä olisi ollut kiinnostavaa lukea enemmän.
Mutta varmaan Purrasta kirjoitetaan vielä monta kirjaa. Onhan rasimilla flirttailevan puolueen vihersmoothieohjeita somessa jakava paljettipopulisti jo tehnyt luokkanousun sekä matkan poliittisen kartan poikki, eikä näköpiirissä ole mitään, mikä estäisi matkan jatkumisen.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.
Lisää aiheesta
Elokuva
30.10.2026 07:03
Arvio: Elokuva Riikka Purrasta on etäinen turistimatka persulandiaan
